Kerron ekaks tästä mun kotiin matkustamisestä. Tietty kun musta on kyse niin sattuu ja tapahtuu. Ekaks kun vähän myöhässä aamulla lähdettiin lentokenttää kohti, tuli ihan hirveen epävarma olo että nyt unohdin jotain. Aloin jotenki automaattisesti ettiin passia ja ei vaan löytyny. Vedettiin tien sivuun, mun kolmet matkalaukut auki ja kaikki tyhjäksi. Eikä löytynyt. Paniikissa ajeltiin kotiin, toistettiin sama ja mua pelotti ihan hirveesti että nyt mä myöhästyn koko lennolta. Sitten sieltähän se löyty, toisen laukun sisätaskusta ! Ja kahtasataa lentokenttää kohti.
Muuten lennot suju ihan hyvin, kaikki neljä, mutta New York-Tukholma lennolla sain savuvarottimet hälyyttään. Menin vähän sinne vessaan suihkuttelemaan lakkaa ja kohta tuli lentoemo koputteleen ovee ja sanoon että savuvarottimet meni päälle, mitä mä sielä teen, ja tietty ruotsiksi. Siinä avuttomilla silmillä katsoin ja kannattelin mun lakkapulloo. Ja tietysti kaikkien mun kanssamatkustajien katseita unohtamatta oli aika tukala olo hetken...
On tosi outo olla kotona ja tuntuu vähän niinku olis unessa kokoajan. Tai että ei olis koskaan lähtenytkään. Tai että kaikki on vaan unta. On jotenki tosi hukassa oleva olo eikä oikeen tie mikä on totta. Mutta silti, on ihana olla kotona.
ps. ja mun koiranpentu (3v) on kasvanut niin korkeudeltaan kun mahan ympärykseltään !!
Tässä olis nyt tämän blogin loppu, kiitos vaan lukemisesta ja kaikesta.(: On ollu tosi kiva kirjotella ! Jos kiinnostelee lukea mun synttäreistä ja muutenkin tulevasta kesästä, niin tässä on nyt sen toisen blogin osoite !
