I am...

Jotenkin mulle tuli sellanen tunne, että tekee mieli kirjottaa vähän nyt itsestäni ja kaikesta muusta mieleen juolahtavasta. Eli paljon tekstiä tulossa, hahahaa.(:

Oon aina ollut melkonen tuuliviiri, en tykkäis yhtään sitoutua pitkäks aikaa mihinkään rutiineihin, aina pitää jotai muuttaa, oli se sitten huoneen järjestys, hiustyyli, asuinpaikka tai mitä vain. Haluan aina kokeilla uusia asioita, nähdä mahdollisimman paljon ja kokea kaiken minkä vaan voin kokea. Haluan asua Thaimaassa, New Yorkissa ja Espanjassa, sekä matkustaa kaikkialle. Haluan työskennellä kaikilla eri aloilla mitkä mua kiinnostaa, esim kiinteistövälityksessä (kesällä nähdään!), lehdessä, elokuva-alalla (en todellakaan näyttelemässä), lasten kanssa ja monessa muussa. En voisi kuvitella että tekisin samaa työtä loppu elämäni.

Mulla ei oo mitään ideaa, mistä oikeesti haluan alottaa mun tulevaisuuden kanssa. Uskon aika vakaasti kohtaloon, joten mun suhtautuminen moneen asiaan on että kyllä se loksahtaa viel paikoilleen. En ota turhaa stressiä oikeestaan mistään, mietin vaan että jos se on tarkotettu niin se tapahtuu. Mutta sitten taas jos oikeesti tahdon jotai, kyllä mä sen eteen töitä teen ja en luovuta ennen kun sen saan. Ja tosta kohtaloon uskomisesta pääseekin sitten hyvin hyppään karmaan uskomiseen.(: Täälä ollessani oon oikeesti huomannut, että karma on totta. Kuinka kliseiseltä se kuulostaakaan, mutta annan myös nykyään aika usein karman hoitaa homman, ja ihan hyvin se on työnsä tehnyt, ainakin tähän asti. Ehkä karma on kuitenkin vaan yks noista asioista, että kun siihen uskoo niin se on totta.. 

Oon perinyt mun mummulta mun suorapuheisuuden. Vähän nuorempana puhuin aivan suoraa sanottavani, oikeestaan mitään kiertelemättä, mutta nykyään koitan vähän itteeni hillitä ja sanoo asiat hieman nätimmin. En oo ikinä ymmärtänyt sitä, että ollaan muka kavereita ja sitten kuitenkin puhutaan pahaa kun toinen kääntää selän. Kyllä suurin osa mun tutuista tietää jos en niistä tykkää, ellei ne nyt oo aivan unessa.. En tietty tolla tarkota sitä, että täytyis aina mennä jotain sanoon kun törmätään tai puhumaan muille tai edes heittämään mitään kylmiä katseita. Antaa vaan niiden ihmisten olla toisien ihmisien kanssa, joista itse ei niin välitä. Joskushan on pakko niellä omat mielipiteensä, esimerkiks vanhempien ihmisten kanssa, mutta sehän nyt on aivan eri asia.(:

En oikeen siedä mitään yliromanttista hömpötystä, tää amerikkalainen ystävänpäivä oli suoraan sanottuna painajainen mulle. Joskus on ihana tietty olla vähän romanttisella tuulella, mutta suunnillee jokasessa elokuvassa mulle tulee huono olo kun loppujen lopuks ne päänäyttelijät menee naimisiin ja elää onnellisesti yhdessä loppu elämänsä. 

Lyhyesti:

Rakastan hyvää ruokaa, mun parhaita kavereita, Pullaa, mun perhettä, kesää, aurinkoa, matkustamista, haaveilua, elokuvia, vanhaa musiikkia, shoppailua (ihan kaikenlaista, vaikka pelkästään ruokakauppaosteskelua), urheilun jälkeistä tunnetta, nukkumista, sushia, kesämaastoilua Jassun kanssa, uusien ihmisten tapaamista, lentokenttiä ja lentämistä, eläimiä, landeilua, pikkulapsia, yksin oloa paikka paikoin, ajamista ja vapautta.

En tykkää juonittelusta ilman oikeeta syytä, valehtelusta, turhan päiväsestä kiusaamisesta ja haukkumisesta, siitä tunteesta kun on syönyt liikaa, liian vähistä unista, loskasta, kylmästä sateesta, kylmästä tuulesta, päänsärystä, epäkunnioittavista ihmisistä, kiittämättömistä ihmisistä, syömisäänistä, siivoomisesta kun ei tee mieli, kokeista, turhista säännöistä ja lihomisesta.

Haaveilen kaikesta mahdollisesta, matkustuksesta, tulevasta kesästä, mun tulevaisuudesta, perheestä, tulevista shoppausretkistä ja lottovoitosta.

Ehkä tää nyt riittää hetkiseksi.(:

kuvat: weheartit.com

ps. Ehkä unohdin sanoo, että mulla on tää viiikko vapaata, kiitos Spring Break !♥